Rouva Raskolnikova riisuutuu

F. M. Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen lukija ei välttämättä kiinnitä paljon huomiota siihen, että Sonja on prostituoitu

Se vain jotenkin kuuluu asiaan. Maria Magdaleenakin oli huora. Lukija ei paneudu ajattelemaan, miten kunnollinen ja kunniallinen Sonja ryhtyi ammattiinsa. Miten hän koki ensimmäisen keikkansa? Minkälaisia palveluja hän tarjosi asiakkailleen? Minkälaisia asiakkaita hänelle oli? Miten he kohtelivat häntä?

Tamperelainen Sirkkelituotanto sahaa suuresta pietarilaisromaanista irti nivaskan sivuhenkilöitä ja tekee heidän avullaan näytelmän, joka tutkii itsen myymistä ja toisen välineellistämistä.

Piia Soikkeli on Sonja, eli Sofia Semjonovna Marmeladova, myöhempi Raskolnikova. Laila Räikkä on Sonjan äitipuoli ja Asko Sahlman on hänen isänsä. Sahlman on myös Marmeladovin perheen vuokraemäntä sekä tutkintatuomari Porfiri Petrovitsh ja suomalainen seksituristi Martti Antero "Maukka" Alasuo. Näytelmä tapahtuu 1800-luvun ja 2000-luvun Pietarissa.

Seksipalvelujen säälittäviä kuluttajia

Prostituutiota tutkinut sosiologi Anna Kontula sanoo, että huoran ammattietiikka perustuu työn itsenäisyyteen. Jos prostituoitu säilyttää päätäntävallan asioihinsa, niin hän myy seksipalveluja. Jos ei säilytä, niin hän myy itseään.
Kontula kertoo myös, että nykyajan suomalaiset prostituoidut lähtevät alalle olemassa olevia vaihtoehtoja koskevan rationaalisen harkinnan jälkeen ja omasta vapaasta tahdostaan. Seksityöntekijöiden asema ei ole Kontulan mukaan kovin huono. Myyjän markkinat vallitsevat, joten seksityöläiset pystyvät valitsemaan asiakkaitaan ja vaikuttamaan työehtoihinsa.
Sofia Semjonovnan riisuutuminen Maukka PerusPaskiaiselle on raastavaa katsottavaa. Myyjän markkinat eivät vallitse. Sonja ei valitse asiakkaitaan eikä päätä työtavoistaan. Vaihtoehdot ovat kurjat. Karmeinta on, että Sonja silti päättää vapaasti ja tietyssä mielessä myös rationaalisesti.

Kontulan mainitsema etiikan kriteeri koskee kaikkia palveluammattien harjoittajia, mutta kohtelee yksiä eri tavalla kuin toisia. Koska kyse on päätöksenteon säilyttämisestä tai luovuttamisesta, niin päätöksiä tekevä ministeri ei myy koskaan päätöspalveluja. Hän myy aina itseään. Hän on aina huono huora. Seksityöläisillä sen sijaan on vapaus valita moraalinen laatunsa. Sama koskee teatterintekijöitä.

Olen joskus näyttelijöitä kehuessani kirjoittanut, miten nämä "antautuvat" tai suorastaan "antavat itsensä". Se on harkitsematonta kieltä. Jo Denis Diderot (1713-1784) huomautti, että vain huono näyttelijä antautuu. Hyvä näyttelijä ei anna itseään vaan tarjoaa taidepalveluja.

Roolien sisällä ja ulkopuolella

Hersyvä myötätunto hallitsee Sirkkelin esitystä yhdessä karmaisevan huumorin kanssa. Sirke Lääkkölän ohjauksella on kaksoistarkoitus. Se paneutuu kauheaan aiheeseensa ja näyttää samalla, miten kokeneet näyttelijät ottavat ilon irti työstään.
Sahlman tekee kolme muunnelmaa teemasta "Toisen välineellistäminen". Marmeladov on surkea juoppo, joka ryyppää vaimoltaan sukatkin jalasta. Viinan himo riittäisi hänellä motiiviksi mihin tahansa, mutta se ei silti ole hänen ainoa pontimensa. Marmeladov ei ole ilkeä, mutta hän aiheuttaa perheelleen hätää ja nöyryytystä tahallaan, saadakseen itselleen edes jonkinlaisen olemassaolon tunnon. Jotakin merkitystä on minullakin, kun toiset kärsivät.

Seksin ostaja Alasuo pitää ilman muuta esittää samassa tyylilajissa kuin Marmeladov. Hän käyttää Sonjaa välineenä, jota alentamalla hän yrittää ylentää itseään. Miljoonien Dostojevskin lukijoiden kunnioittaman Porfirin painaminen samaan muottiin sen sijaan kummastuttaa aluksi. Mutta Porfiri manipuloi toisia, käyttää heitä laskelmoidusti omiin päämääriinsä. Samaan sikalaan joutuminen suomalaisen seksituristin kanssa on hyvä häpeärangaistus.

Räikkä näyttää kaikkein komeimmin, miten kokenut ammattinäyttelijä iloitsee työstään eikä millään pysty olemaan näyttelemättä. Hänessä näkyy valtavasti voimaa, mutta ei yhtään voiman ponnistusta. Mielialat vaihtuvat keveästi hipsahtamalla. Räikkä on selvästikin paneutunut Dostojevskin Katerina Ivanovna Marmeladovaan ja päättänyt roolinsa ulottuvuuksista perehtymisensä perusteella.

Jostakin syystä minusta tuntui, että Piia Soikkeli ei ole paneutunut Dostojevskin Sonjaan yhtä perusteellisesti. Tai jos on, niin hän ei ole antanut sen vaikuttaa työhönsä. Jos olisi, niin roolista olisi tullut toisenlainen. Nyt hyvä rooli syntyy jostakin muualta kuin klassikkotutkimuksista.

Soikkeli on sananmukaisesti käsittämättömän hyvä näyttelijä. On käsittämätöntä, miten ihminen pystyy hallitsemaan kaikki kehonsa ja tahtonsa toiminnot niin täydellisesti. Hän ymmärtää hennoimmat sävynsä ja vetää milloin hyvänsä pellit levälleen valtavia eleitä varten. Sirkkelituotannon uutuus kannattaisi katsoa pelkästään yhden tanssikohtauksen takia.
Ihana venäläistyttö ja suomalainen jöötijässikkä löytävät pieneksi hetkeksi yhteisen sävelen.

Soikkelin työlle on tyypillistä merkillinen itsereflektio. Katsoja aistii totaalisen elossaolon tunnon. Samalla katsoja tuntee, miten Soikkeli on ikään kuin roolinsa ulkopuolella ja ohjaa sieltä viileästi ja minun mielestäni hieman ironisesti omaa työtään. Vapaa ammattilainen tuottaa teatteripalveluja.

Dostojevskin huumorin lähteet

Dostojevskin romaanissa Sonja seuraa murhaaja Raskolnikovia Siperiaan. Hän saa aikaan sen, että Raskolnikov ikään kuin risahtaa hiljaa järkiinsä ja ymmärtää tavallisen elämän arvon. Dostojevski rakastaa Sonjaansa kipeästi. Rujojen vankien suhde pieneen Sonjaan on maailmankirjallisuuden kauneinta luettavaa.

Sirkkelituotannon näytelmä päättyy toisella tavalla mutta ei täysin eri hengessä kuin Dostojevskin romaani. Lääkkölän ohjaama työryhmä löytää Dostojevskin lämpimän huumorin lähteet. Katsoja huomaa esityksen viimeisellä sekunnilla, että jopa Heikki Häkkisen valot ovat palvelleet koko ajan huumorin suurta asiaa.

Pertti Julkunen

Teatteri Telakka, Tampere
Sirkkelituotanto; Sonja - hyväsydäminen huora
Ohjaus: Sirke Lääkkölä Dramaturgia: Ykä Pihlajamäki ja Sirke Lääkkölä Ääni: Ykä Pihlajamäki Valot: Heikki Häkkinen Sävellykset: Ludde Luostarinen Lavastus: Ykä Pihlajamäki Rooleissa: Laila Räikkä, Asko Sahlman, Piia Soikkeli

>> etusivulle